Oletko kärsinyt huijarisyndroomasta? Et ole yksin.

Mikä on huijarisyndrooma?

Huijarisyndroomalla tarkoitetaan tunnetta siitä, ettei ole riittävän hyvä työhönsä. Tällöin henkilö kokee itsensä petkuttajaksi, joka huijaa esimiehensä ja kollegansa uskomaan, että on oikeasti hyvä tehtävässään. Tämä puolestaan johtaa paljastumisen pelkoon, joka useimmiten on täysin perusteeton ja järjenvastainen. Työhönhän on nimenomaan palkattu taitavaksi katsottu henkilö!

Lähes kuka tahansa saattaa kärsiä huijarisyndroomasta. Studies in Higher Education -aikakauslehdessä julkaistussa tutkimuksessa ilmiötä tarkasteltiin akateemisten naisten keskuudessa. Tutkimukseen sattumanvaraisesti valituista naisista 95 prosenttia kärsi jossain määrin huijarisyndroomasta. 46 prosenttia vastaajista koki, että niin käy usein. 20 prosenttia puolestaan kertoi kokevansa voimakasta ja toistuvaa pelkoa paljastumisesta huijariksi. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että ilmiö rajoittuisi naisiin. Muista tutkimuksista käy ilmi, että miehillä luvut ovat suurin piirtein samat, enkä itse ole poikkeus.

Omat kokemukseni huijarisyndroomasta – ei rationaalista, mutta yleistä

Olen jossain määrin kärsinyt huijarisyndroomasta suuren osan urastani. Se alkoi heti valmistuttuani, kun pääsin ensimmäiseen työhaastatteluun (mutta jos olen täysin rehellinen, siitä oli merkkejä jo aiemmin). Silloin aloin yhtäkkiä käyttää kokemuksen puutettani myyntiargumenttina. Ainakin siltä se tuntui. Saatoin ajatella, että kokemuksen puutteen ansiosta voisin nähdä yrityksen toiminnan uusin silmin. Ennen kaikkea kuitenkin koin, etten ansainnut unelmatyötäni. En voinut ajatukselle mitään. Mutta se osoittautui virheelliseksi, sillä minulle tarjottiin työpaikkaa. 

Ja sainkin paikan – mutta huijarisyndroomaan liittyvät tunteeni eivät loppuneet siihen. Ensimmäisessä työssäni markkinointipäällikkönä sain tehtäväkseni laatia suunnitelman, joka johtaisi yrityksen merkittävään kasvuun. Minulla ei ollut varsinaista budjettia eikä aiempaa kokemusta siltä tasolta. Väittäisin onnistuneeni tehtävässä, mutta noiden seikkojen vuoksi jouduin pois mukavuusalueeltani.

Huijarisyndrooma ei uskoakseni rajoitu työelämään, vaan sitä esiintyy myös kotona. Koin vastaavia tunteita esimerkiksi kun sain esikoiseni. Alussa vilkuilin jatkuvasti olkani yli, aivan kuin olisin odottanut jonkun tulevan sanomaan: ”Kuules nyt, et vaan osaa! Anna lapsi tänne!” Oli tosi hurjaa tulla isäksi, enkä usko, että olisin voinut valmistautua siihen. Siksi oli luonnollista ajatella, että ehkä en sopinut isän rooliin. Tiedän kyllä sisimmässäni, että se ei pidä paikkaansa. Minulla on terve, reipas, iloinen ja utelias poika, josta olen todella ylpeä, ja uskon hänenkin olevan tyytyväinen minuun (ainakin joskus).

Huijarisyndrooma ei siis perustu järkeen. Vaikka olisit tehnyt jotain hyvin, saatat kokea itsesi riittämättömäksi. Muista kuitenkin, että aivosi huijaavat sinut ajattelemaan niin. 

Mutta mitä asialle voi tehdä?

Se on joskus helpommin sanottu kuin tehty – mutta irrationaalisten pelkojen hyvä puoli on se, että tavallisesti ne eivät perustu todellisuuteen. Siksi on turvallista yrittää kohdata pelko, vaikka se tuntuisi kauhistuttavalta. Yksi tapa työstää tunnetta on etsiä siitä hyviä puolia. Tämä ajatus ei ehkä toimi kaikilla, mutta joillekin siitä voi olla apua: ”Jos tunnen itseni riittämättömäksi työssä, ehkä minun pitäisi yrittää kehittää itseäni.” Tuota lähestymistapaa kannattaa kokeilla, ja jos se ei toimi, jokainen varmasti löytää oman tapansa käsitellä tunnetta.

Vaikka juuri sillä hetkellä kaikki tuntuisi toivottamalta, negatiivisten tunteiden työstämiseen on keinoja. Tässä muutamia seikkoja, jotka omalla kohdallani ovat auttaneet huijarisyndrooman käsittelemisessä.

1. Pohdi vahvuuksiasi ja heikkouksiasi. Vaali vahvuuksiasi ja pyri minimoimaan heikkoutesi. On hyvä luoda selkeä käsitys vahvuuksistasi ja heikkouksistasi – olen lähes varma, että huomaat vahvuuksien ylittävän heikkoudet.
2. Kuten monien muidenkin negatiivisten tunteiden tapauksessa, asiasta puhuminen auttaa. Jos tunteet patoaa sisälleen, todennäköisesti ne vain voimistuvat. Kun ne päästää ulos, luultavasti taakka harteilla kevenee. Saat varmasti hyviä vinkkejä ja ehdotuksia myös keskustelukumppaniltasi.
3. Juhli kaikkia voittoja – pieniäkin. Kiinnitä vähemmän huomiota negatiivisiin ajatuksiin ja keskity siihen, mikä sujuu hyvin joka päivä. Kirjoita ylös kolme tai neljä asiaa, joihin olet tyytyväinen. Jos saat kehuja tai ystävällisiä sanoja, ota niistä opiksi. Kehuihin on aina syy.
4. Pidä huolta itsestäsi. Hengitä syvään ja rentoudu. Se on erityisen tärkeää, kun edessä on haasteellinen tehtävä ja stressi saa yliotteen.
5. Kenties tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta ellet koe ansaitsevasi työpaikkaasi, yritä ajatella positiivisesti. Muistuta itsellesi, että sait paikan, koska olit paras hakija. On tärkeää muistaa, että haet työpaikkaa, jonka haluat – et sitä, joka sinulla jo on. Siksi tilanteeseen liittyy aina tiettyä epävarmuutta.
   
   

”On tärkeää muistaa, että haet työpaikkaa, jonka haluat – et sitä, joka sinulla jo on. Siksi tilanteeseen liittyy aina tiettyä epävarmuutta.”

Mielestäni myös esimiehet voivat tehdä paljon huijarisyndrooman ehkäisemiseksi yrityksessä. Jos perehdytys ja tiedottaminen on hoidettu huonosti ja ymmärrys yrityksen tavoitteista ja suunnasta on jäänyt hataraksi, työntekijät (ja esimiehet) unohtavat kaikkein tärkeimmän – itsensä ja yrityksen.

Mielestämme tärkeintä tässä on uusien työntekijöiden perehdyttäminen. Määritä selkeät odotukset, jotta ei käy niin, että uusi työntekijä tekee jotain väärin tai suoriutuu tehtävästä odotettua heikommin epäselvien työnkuvausten vuoksi. Laadi hyvä ja helppotajuinen henkilöstöopas. Sen tulee luoda viitekehys yrityksen tärkeimmille toimintatavoille sekä toimia oppaana menettelytapojen ja suuntalinjojen suhteen. Mitä paremmin uudet työntekijät ovat perillä tehtävistään, sitä todennäköisemmin he kokevat riittävänsä. Lisäksi silloin tällöin on pidettävä epämuodollisia tapaamisia, joissa käydään läpi, miten menneet viikot ovat sujuneet ja mitä voitaisiin tehdä paremmin pitkällä tähtäimellä. On tärkeää, että molemmat osapuolet saavat ilmaista näkemyksensä.

Muista ettet ole yksin.

Et todellakaan ole ainoa, joka kokee saman. Itse asiassa olen varma, ettet ole ainoa työpaikallasikaan. Ajatukset eivät aina ole rationaalisia, ja vaikka aivosi väittäisivät jotain, se ei välttämättä ole totta. Viimeiseksi yksi asia, jota ei pidä koskaan unohtaa: et ole yhtä kuin ajatuksesi. Vain sinä itse olet tietoinen niistä.